SOPK:n puheenjohtaja Peter Mihók: Emme saa odottaa muutosta, se on parempi provosoida (koronavirus II)

Koronavirusartikkelistani on kulunut kuusi pitkää viikkoa - sekä odottamista että etsimistä. Odotetaan mitä tapahtuu seuraavaksi, kun kaikki loppuu. Etsitään onnistuneita, mutta myös epäonnistuneita ratkaisuja tilanteeseen terveyden ja ihmishenkien suojelun, mutta myös talouden terveyden ja tulevaisuuden alalla, joiden on tarjottava resursseja yhteiskunnan toipumiseen nyt ja pandemian päättymisen jälkeen . Tänä aikana tauti levisi käytännössä koko Euroopan mantereelle, levisi merkittävästi dynaamisesti Pohjois-Amerikan niemimaalle ja saavutti aidosti globaalin ulottuvuuden, jolla oli suuri riski vaikuttaa Afrikkaan ja muihin Kaakkois-Aasian maihin. Tämä on myös globalisaation muoto, mutta emme voi puolustaa itseämme globaalisti. Tänä aikana paljastui karu totuus, että ylikansalliset ryhmittymät, olivatpa ne sitten integratiivisia, poliittisia tai taloudellisia, eivät pystyneet käsittelemään tehokkaasti kriisitilanteita säälittävien haasteiden lisäksi. Yhtäkkiä tuntuu, että niitä on liikaa, mutta todelliset ratkaisut jäävät yksilölle, perheelle, yritykselle ja valtiolle.

Tästä yksinkertaisesta päättelystä, joka perustuu pragmaattisesti nykypäivän todellisuuteen, tulee yksi tärkeä johtopäätös, ja se on muutoksen tarve. Lopulta kaikki samanlaiset historialliset tapahtumat saivat aikaan myöhemmän muutoksen. Tämä muutos tapahtui yksilötasolla ja heijastui aina mentaliteetin muutoksena, joka nykyäänkin ilmenee pääasiassa pelkona jostakin, josta tämän päivän näkökulmasta ei ole paeta. Yksilöllisen ja kollektiivisen käyttäytymisen muutoksen tulee johtaa tulevaisuutta ajattelemattomasta elämäntavasta luopumiseen. Maksamme valtavan veron nostaaksemme rajattoman kulutuksen jumaluudelle, jota olemme valmiita paitsi palvomaan myös alistumaan. Elämäntavallamme riistämme jälkeläisiltämme heidän tulevaisuutensa. Emme saa odottaa muutoksen tulevan itsestään, mikä tapahtuu joka tapauksessa. Meidän ei tarvitse vain valmistautua muutokseen, vaan sitäkin enemmän viisaimmat saavat sen aikaan. Tuloksena oleva muutos on kuitenkin pääasiassa vastaus yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän peruuttamattomiin signaaleihin sekä taloudellisten prosessien paradigman muutokseen.

Mutta meidän on aloitettava muutos itse, arvioimalla uudelleen henkilökohtaiset prioriteettimme, suhteemme ympäristöömme ja perheeseemme, ympäristöön tai omaan maahan. Maa, oikeutetusti, me koemme valtion, kun olemme hyvin, negatiivisesti kuin positiivisesti. Monet huutavat, että valtion pitäisi olla minimalistinen, erityisesti taloudellisen kehityksen ja yhteiskunnallisten prosessien suhteen. Yhtäkkiä huomaamme kuitenkin valtion ainoaksi pelastajaksi, jos perusehtoja rikotaan, ja tätä tilannetta edustaa myös nykyinen pandemia. Vaadimme välittömästi, että valtio kantaa vastuunsa meidän kaikkien puolesta riippumatta siitä, mistä se löytää resursseja. Valtio voi kuviteltuna velkaantua, lopulta mennä konkurssiin häiritsemättä ketään. Valtio ei kuitenkaan ole mikään kuvitteellinen asia. Kerran kuuluisa ranskalainen hallitsija Ludvig XIV sanoi siivekäs lauseen "Valtio olen minä". Valistuksen aikana tämä lausunto muutettiin kansalaismuodoksi, jossa jokainen kansalainen, mukaan lukien "kuninkaan kansalainen", oli valtio. Kun kaikki, minä, sinä ja kaikki muut ymmärtävät, että "valtio olen minä", he käyvät läpi suurta muutosta omassa ajattelussaan, koska jokin tähän asti ollut kuvitteellinen on hyvin henkilökohtaista ja vaikuttaa meihin jokaiseen. Koska silloin en ole sen velkaa valtiolle, vaan itselleni, ryöstelen itseni ja petän itseäni. Silloin en myöskään näe kansalaisvapauksia vain minua palvelevana muista riippumatta, vaan oman vastuun ja luovuuden sekä yhteiskunnan paremman käyttäytymisen työkaluna. Otetaan siis opinnäytetyö "Minä olen valtio" omaan elämäämme ja sovelletaan sitä niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Jos onnistumme tässä, teemme valtavan muutoksen, joka ei vaikuta pelkästään meihin, vaan myös laajempaan sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen kontekstiin.

Yritysten auttaminen tässä enemmän kuin vaikeassa tilanteessa on myös suosittu aihe nykyään. Kehitämme uudelleen huonosti määriteltyä prosessia. Tässä on kyse koko yhteiskunnan, ei yksittäisten yritysten auttamisesta, koska – ja meidän kaikkien on oltava tämä tietoisia – taloudellinen toiminta markkinataloudessa, jota edustaa erityisesti yksityinen sektori, on ainoa aineellisten ja taloudellisten resurssien lähde kaikille. muilla elämän aloilla. Ilman näitä resursseja ei rahoiteta terveydenhuoltoa, koulutusta, sosiaalipolitiikkaa, kulttuuria, tiedettä ja tutkimusta eikä ulkopolitiikkaa. Tämän päivän taloudellisella tuella rahoitetaan nykyisen selviytymisen lisäksi koko yhteiskunnan ihmisarvoista elämää tulevaisuudessa. Tämä on toinen väistämättömän muutoksen alue ajattelussamme. Samalla kuitenkin yksityisen sektorin on kokonaisuutena osoitettava suurempaa sosiaalista vastuuta huonoina aikoina, mutta erityisesti hyvinä aikoina.

Nykyisen pandemian aiheuttama muutos tulee varmasti ilmenemään talouden rakenteen muutoksessa. Tällaisissa tilanteissa monet yritykset ja kaupat katoavat. Monet liike-elämän ikonit ovat menettämässä loistoaan sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti, ja niiden tilalle tulee uusia toimijoita uusilla menestyneillä hankkeilla, jotka muuttavat maan taloudellista rakennetta tai globaalia taloutta. Tämä koskee täysin myös Slovakiaa. Edes taloutemme nykyiset kasvot eivät pysty vastaamaan maailman tieteellisiin ja teollisiin haasteisiin. Meillä ei myöskään voi olla kunnianhimoa säilyttää nykyinen talouden rakenne tulevaisuudessa. Viruksen jälkeisen uudelleenkäynnistyksen on siis oltava myös alku talouden rakenteen muuttamiselle selkeästi määritellyllä tavoitteella kehittää kilpailukykyämme niin EU:n sisällä kuin globaaleissa suhteissa. Jos emme tee tätä muutosta nyt, on liian myöhäistä. Lisäksi meillä on loistava mahdollisuus määritellä oma suuntamme ja tulevaisuuden elämämme ymmärtäen, että "valtio olen minä."

Vain rutto ja siihen liittyvä globaali pandemia, joka kesti yli kaksi vuosisataa, on verrattavissa nykyiseen pandemiaan. Suurin muutos oli siirtyminen keskiajalta renessanssiin ja sitten valistukseen. Tämä merkitsi valtavaa yksilöiden, yhteisöjen ja maiden uudestisyntymistä. Se, mitä se merkitsee meille kaikille, on nykyinen COVID-19. Onneksi edellistä ajanjaksoa ei voi millään verrata keskiaikaan. Meillä on yleisesti tunnustettu kasvukausi ja myös elintaso kohentunut. Samaan aikaan meillä on kuitenkin globalisaation aika ilman sääntöjä, sosiaalisen polarisoitumisen aika kapeaan superrikkaiden luokkaan ja muihin, keskiluokan asteittaisen likvidoinnin aika. Se oli myös ihmisten välisten suhteiden tai arvoluokkien rappeutumisen aikaa. Useiden yksilöiden yksilöllisen varallisuuden kasvu ylittää huomattavasti useiden maiden käytettävissä olevat resurssit, ja suuri pääomakeskittymä likvidoi sen luoneen järjestelmän. Markkinatalous on vähitellen muuttunut monopolien taloudeksi, joka hallitsee keskeisiä taloudellisen toiminnan alueita maailmassa.

Nämä ovat alueita, joita on muutettava. Jos voimme suunnitella sen tällä tavalla, kuumalla koronaviruspillereillä on myös positiivinen puoli. Jos ei, siirrymme entistä lähemmäksi välttämätöntä sosiaalista ja taloudellista romahdusta. Olen aina ihaillut renessanssia, koska se toi valtavasti henkisten, tieteellisten ja taiteellisten arvojen kehityksen ja valmisteli näin alkua uudelle maailman ymmärtämiselle. Uskon, että meillä on vielä tänäkin päivänä sellainen renessanssi, meidän on vain ymmärrettävä se oikein ja ymmärrettävä, että "valtio olen minä".

Peter Mihók
Presidentti SOPK

---